Sijaisvanhemmuudesta eli perhehoitajan työstä haaveilevan kannattaa ensiksi pohtia sitä, onko oma elämäntilanne riittävän vakaalla pohjalla sijaisvanhemmaksi ryhtymiseen. 

”Mikäli perheessä on parisuhteeseen, omien lasten tilanteisiin, talouteen tai terveydentilaan liittyviä huolia tai epävarmuutta, kannattaa ajatus sijaisvanhemmuudesta siirtää sellaiseen ajankohtaan elämässä, jolloin edellä oleviin asioihin on löytynyt ratkaisu”, toteaa SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Tiina Rihti.

Sijaisvanhemmuuden on oltava koko perheen yhteinen haave.

”Jos sijaisvanhemmaksi haluavalla pariskunnalla on lapsia, myös heidän näkemyksellään tilanteesta on suuri merkitys”, Rihti lisää.

Miten sijaisvanhemmaksi?

Rihti kannustaa sijaisvanhemmuudesta haaveilevia perheitä olemaan ensin yhteydessä lähimpään SOS-Lapsikylän toimipisteeseen. SOS-Lapsikylä järjestää myös sijaisvanhemmuuteen liittyvä infotilaisuuksia ja webinaareja eri puolilla Suomea. 

”Infotilaisuuksiin voi tulla kyselemään ja kuulemaan sijaisvanhemmuudesta matalalla kynnyksellä ilman sitoutumista mihinkään. Mikäli infotilaisuuden tai webinaarin jälkeen asia kiinnostaa, voi perhe jättää yhteystietonsa sekä täyttää lomakkeen omista ja perheensä tiedoista. SOS-Lapsikylän työntekijä on tämän jälkeen yhteydessä perheeseen ja kutsuu heidät tapaamiseen toimistolle”, Rihti kertoo.

Sijaisvanhempien rekrytointiprosessin aikana SOS-Lapsikylän työntekijät tapaavat hakijaa sekä SOS-Lapsikylän toimistolla että perheen omassa kodissa. Tämän vaiheen aikana selvitetään myös yhdessä perheen kanssa heidän taustatietojaan sekä pyydetään perheeltä rikosrekisteriote. 

”On tärkeää varmistua yhteisesti, ettei perheen kohdalla ole tekijöitä, jotka estäisivät sijaisvanhemmuuden. Tällaiset tekijät voisivat olla muun muassa omien lasten kohdalla voimassa oleva lastensuojelun asiakkuus, merkinnät rikosrekisterissä, sekä tietyt psyykkiset tai somaattiset sairaudet, joilla on vaikutusta sijaisvanhempana toimimiseen.”

Huolellinen valmistautuminen on kaikkien etu

Mikäli perheen tai pariskunnan kohdalla ei ole sijaisvanhemmuutta estäviä tekijöitä, voidaan heidän kohdallaan edetä kohti sijaisvanhempien PRIDE-valmennusta. 

”PRIDE on ryhmämuotoinen valmennus, jossa molemmille vanhemmille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia pohtia omaa itseään tulevana sijaisvanhempana sekä varmistua niistä vahvuuksista sekä kehittämistarpeista, joita oman perheen kohdalla on ajatellen sijaisvanhemmuutta. Monia sijaisvanhempia esimerkiksi mietityttää yhteistyö lasten biologisten vanhempien kanssa tai haavoittavissa oloissa kasvaneen lapsen tarpeisiin vastaaminen. Nämä huolenaiheet elävät valmennusprosessin aikana ja moni saa vahvuutta ja ymmärrystä edetä asiassa valmennuksen aikana. PRIDE-valmennus ei välttämättä anna loppuelämän vastauksia kaikkiin sijaisvanhemmuudessa eteen tuleviin kysymyksiin ja asioihin, mutta se valmentaa sijaisvanhemmuuden alkuun”, Rihti kertoo.

Vasta yhdessä SOS-Lapsikylän perhehoidon työntekijöiden kanssa tehtävä matka tukityön, lapsen verkostojen sekä lapsen läheisten kanssa antaa niitä vastauksia ja vahvuuksia sijaisvanhemmuuteen, joita tarvitaan sijoitetun lapsen vanhempana. 

Huolellinen valmistautuminen sijaisvanhemman tehtävään on sekä sijoitetun lapsen että sijaisvanhempien ja heidän mahdollisten biologisten lastensa etu.

”Sijaisvanhemmuutta harkitsevien kohdalla toivon, että tieto rekrytoinnin eri vaiheista, PRIDE-valmennuksesta tai yhteisestä sijaisvanhemmuuden arvioinnista valmennuksen lopuksi, ei aiheuttaisi ajatusta, että prosessi on liian työläs tai että ei itse omaa tarvittavia vaatimuksia sijaisvanhemmuuteen. Kyse on nimenomaisesti matkasta, jota tehdään yhdessä”, Rihti muistuttaa.

Lapsi ei tule sijoitukseen yksin

Se, mihin perheeseen lapsi tulee sijoitetuksi, riippuu paitsi lapsesta myös perhehoitoa tarjoavasta perheestä. Jokaiselle lapselle pyritään turvaamaan sellainen sijaisperhe, joka on hänen tarpeensa ja tilanteensa huomioiden paras mahdollinen vaihtoehto. Kun lapselle mietitään sijaisperhettä, on huomioitava lapsen ikä, mahdolliset erityistarpeet sekä lapsen oikeus tulla sijoitetuksi yhdessä sisarustensa kanssa.

”Oman sisaruksen saaminen samaan kotiin on lapselle tärkeää, koska sisaruksilla on saattanut olla erityinen merkitys haastavissa kotioloissa selviytymisen kannalta”, Rihti sanoo.
Lisäksi lapsella on oltava mahdollisuus pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa sekä sukulaisiinsa. Myös kulttuuriin, uskontoon sekä kieleen liittyvät erityisvaatimukset pyritään tilanteen sallimalla tavalla huomioimaan. 

Sijaisvanhemmaksi ryhtyvien on hyvä tiedostaa, että lapsi tulee harvoin sijoitukseen yksin. Vaikka lapsi ei pystyisi asumaan yhdessä omien vanhempiensa kanssa, silti vanhemmat ja sukulaiset ovat tärkeä osa lapsen elämää ja lapsi myös yleensä tapaa heitä. Sijaisvanhemmilta tämä vaatii kykyä ja ymmärrystä toimia rinnakkaisvanhempina ja huomioida lasten vanhemmat ja sukulaiset osana lapsen elämää. 

”Sijaisvanhemmilla tulisi olla kyky tehdä yhteistyötä lapsen elämään liittyvien erilaisten tahojen, kuten hänen läheistensä sekä viranomaisten kanssa. Lisäksi sijaisvanhemmalta vaaditaan joustavuutta, stressinsietokykyä ja empatiaa sekä halua kasvaa sijaisvanhempana toimiessaan siten, että kykenee kehittämään omia valmiuksiaan”, Rihti toteaa.

Luottamus sijaisvanhempaan syntyy pikkuhiljaa

Perhehoitoon sijoitetaan hyvin erilaisista tilanteista tulevia ja eri-ikäisiä lapsia. Suomessa sijoituksen taustalla on usein vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia sekä niihin yhdistyneenä riittämätöntä vanhemmuutta.

Monen haavoittavista oloista tulevan lapsen perhettä on jo pyritty auttamaan useilla eri tavoilla. Osalla lapsista on myös taustallaan useita kiireellisiä sijoituksia. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen perhetilanne on äkillisesti kriisiytynyt, jolloin lapsen turvallisuus on varmistettu sijoittamalla hänet joko lyhytaikaiseen perhehoitoon tai laitoshoitoon.

”Mitä enemmän lapsella on tällaista rikkinäisyyttä taustallaan, sitä haastavampaa lapsen on yleisesti ottaen asettua perhehoitoon ja tilanteen rauhoittuminen voi vaatia pidemmän ajan”, Rihti kertoo.

Sijaisvanhemmilta tämä vaatii vahvuutta ymmärtää lapsen tarvitsemaa aikaa asettumiseen sekä kykyä lähteä rakentamaan lapsen perusturvallisuutta ja arjen rytmiä ihan alusta. 

”SOS-Lapsikylän sijaisvanhemmilta saamani palautteen perusteella palkitsevinta sijaisvanhemmuudessa on nähdä se, kuinka lapsi pikkuhiljaa oppii luottamaan sijaisvanhempiin ja alkaa nauttia arkeensa kuuluvista uusista asioista: säännöllisesti saatavasta ruoasta, joka ei lopu jääkaapista, uusista vaatteista, jotka saa pukea päälleen puhtaina ja tuoksuvina sekä käsistä, jotka silittävät uneen illalla nukahtaessa”, Rihti summaa.

Vakaa ja turvallinen koti lapselle

”Tulevat sijaisvanhemmat saavat esittää toiveita heille sijoitettavan lapsen suhteen”, Rihti toteaa ja jatkaa:

”Toiveet voivat liittyä esimerkiksi sijaisvanhemman omiin taitoihin ja vahvuuksiin, oman kodin tilaan ja huonejakoon, omien lasten ikään tai lukumäärään. On tärkeää, että sijaisvanhemmille annetaan mahdollisuus pohtia, mihin he ovat valmiita ja kykeneviä.”

Lähtötilanteen kartoittamisella pyritään siihen, että sijoitettu lapsi saisi juuri hänen tarpeidensa mukaisen sijaisperheen. Sijoituksen katkeamista pyritään välttämään viimeiseen saakka.

”Jokainen katkennut sijoitus on iso epäonnistuminen ja merkitsee lapsen kannalta yhtä uutta ihmissuhteen katkeamista elämänpolulla, jolla näitä katkeamisia on saattanut olla lukuisia”, Rihti muistuttaa.

Mikäli perhe ryhtyy sijaisvanhemmaksi, olisi sijoitetulle lapselle hyvä löytyä oma huone.

”Tämä vaatimus tulee perhehoitopaikkoja kysyvien kuntien vaatimuksista. Yleisesti ottaen perhehoitajilta vaaditaan myös mahdollisuutta jäädä pois töistä ensimmäiseksi sijoitusvuodeksi. Toki tässäkin huomioidaan lapsen ikä ja tilanne, mutta totuttautuminen uuteen perhetilanteeseen sekä kiintymyssuhteen muodostaminen lapseen vaativat aikaa ja yhdessäoloa”, Rihti sanoo.

Kiinnostaako sijaisvanhemmuus? Ota yhteyttä lähimpään SOS-Lapsikylän toimipisteeseen: www.sijaisvanhemmuus.fi/yhteystiedot/