Tavallinen arki ja välittävät aikuiset perhehoidossa tukevat nuorisoikäisten kasvua

Suomessa perhehoito on lastensuojelulaissa asetettu ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi, mutta silti nuorisoikäisistä valtaosa sijoitetaan sijaishuollon laitoshoitoon. Vain noin puolet kaikista sijoitetuista lapsista ovat perhehoidossa.   

Lastensuojelun nuoret kokemusasiantuntijat, SOS-Kehittäjänuoret, ovat jakaneet arvokkaita kokemuksiaan ja näkemyksiään perhehoitoon liittyen. Kokemuksiaan ovat jakaneet niin perhehoidossa kuin sijaishuollon laitoksissa kasvaneet nuoret sekä sijaishuollon laitoksista perhehoitoon nuorisoikäisenä siirtyneet nuoret.  

Mitä nuoret ajattelevat perhehoidosta?

Kun SOS-Kehittäjänuorilta kysyttiin, millainen olisi unelmien sijaisperhe, heidän toiveensa olivat ihan tavallisia. Nuoret toivovat mahdollisimman tavallista elämää, jossa lapset käyvät koulussa ja viikonloppuisin katsotaan leffaa tai pelataan lautapelejä. He toivovat tunnetta perheeseen kuulumisesta sekä rakkautta, välittämistä ja kiinnostusta heidän asioitaan kohtaan.

Nuoret toivovat pysyviä ihmissuhteita elämäänsä riippumatta siitä, onko heidät sijoitettu nuoruusiässä vai pienenä lapsena. Perhehoito nuoruusiässä saattaa tuoda ensimmäisen mahdollisuuden pysyvyyteen, jossa koulut ja kaveripiirit eivät vaihdu jatkuvasti.

Nuorisoikäisenä perhehoitoon päässeille nuorille perhehoito on voinut ollut korjaava kokemus, jonka ansiosta he ovat saaneet nähdä normaalia arkea, perhe-elämää sekä terveen vanhempien ja lasten suhteen.

”Sain nähdä normaalia arkea ja normaalin vanhempien ja lasten suhteen. Sain sisaruksia ja olla esikuvana nuoremmille sisaruksille. Se oli minulle tärkeää”,  
– Nuorisoikäisenä perhehoitoon sijoitettu

Nuoret kokevat perheen olevan turvallinen paikka kasvaa ja elää tavallista arkea. Perheessä elämäntaitojen, kuten kotitöiden, ruuanlaiton ja pyykinpesun opetteleminen tapahtuu luonnostaan. Elämän rauhoittuessa nuorille tulee usein myös enemmän tilaa tehdä mielekkäitä asioita, kuten harrastaa.

Nuorisoikäisten perhehoito perhehoitajan näkökulmasta

Kun lapsi sijoitetaan vasta nuoruusikäisenä, lapsi ja perhe kohtaavat itsenäistymisen ja irtaantumisen samalla, kun nuori kiinnittyy uuteen perheeseen. Perhehoidon tuoma turva, tavallinen arki ja välittävät aikuiset voivat olla silti käänteentekeviä kokemuksia.

”Kun nuori oli asunut meillä jonkin aikaa, hän totesi ihailevaan äänensävyyn ”sinä se puutut kaikkeen”. Minulle välittyi siitä se, että hän tarvitsi aikuisen, joka puuttui hänen tekemisiinsä.” 
– Perhehoitaja

Rajojen asettaminen kertoo välittämisestä, mutta asioihin puuttuminen tulee tehdä nuorta kunnioittaen. Myös huumori on nuorisoikäisten perhehoidossa tärkeää. Monista asioista on helppo keskustella, kun niitä lähestytään turvallisessa ilmapiirissä ja huumorilla.

”Jotkut miettivät, voiko perheeseen ottaa nuoruusikäistä, mutta minä kannustaisin siihen, sillä murrosikäiset ovat paljon mainettaan ihanampia yhteistyökumppaneita” 
– Perhehoitaja

Pysyvyys tuo turvaa 

Monella nuorisoikäisenä sijoitetulla on kokemuksia vaihtuvista sijoituspaikoista ja siitä, että ympärillä olevat aikuiset vaihtuvat. Mikäli kiintymyssuhteet katkeavat toistuvasti tai pahimmassa tapauksessa kiintymyssuhdetta ei edes ehdi syntyä, lapset ja nuoret voivat kokea turvattomuutta tai kiinnittymättömyyttä ympäröivään yhteiskuntaan. 

Perhehoidossa syntyvät suhteet ovat usein pitkäaikaisia ja jatkuvat vielä senkin jälkeen, kun nuoret itsenäistyvät. Sen lisäksi, että yksikin kannatteleva aikuinen tai kohtaaminen voi muuttaa elämän suunnan, uskomme, että välittäviä ihmissuhteita ei voi koskaan olla liikaa.  

”Meillä olleista nuorista osa on jo kolmekymppisiä, mutta he tulevat yhä kotiin juhlapyhinä ja soittavat kun autossa on vikaa” 
– Perhehoitaja

Lue lisää: