Tukiperhetoiminta mahdollisti haaveen useammista lapsista

Tukiperhetoiminta tuo hengähdyshetken tukiperhettä tarvitsevalle perheelle, jolla ei ole lähellä tukiverkkoja sekä kaivattua hälinää yksilapsiseen tukiperheeseen vähintään kerran kuussa.

Annika ja Eetu* toimivat ammatillisena tukiperheenä alakouluikäisille sisaruksille. Normaalisti lapset käyvät tukiperheessä yhden viikonlopun kuukaudessa. Annika ja Eetu ovat kuitenkin pystyneet tarjoamaan usein kaksikin viikonloppua kuukaudesta, kun pyyntö on tullut.

Ammatillinen tukiperhe tarkoittaa sitä, että ainakin yhdellä tukiperheen aikuisista on sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatin tuoma lisäosaaminen tukiperheenä toimimiseen. Annikan ja Eetun perheessä Annika on hoitoalalla työskentelevä lähihoitaja, joka erikoistui opiskeluaikoina lapsiin ja nuoriin. Lisäksi hän on suorittanut erikoistumisalana mielenterveys- ja päihdekoulutusta. Eetu kuvailee itseään ”tavan duunariksi” ja osa-aikaiseksi yrittäjäksi, jonka paras koulu lapsien suhteen on ollut oma lapsi.

Ammatin opit otettu käytäntöön

Ammatilliseen tukiperheeseen tulevilla lapsilla on usein erilaisia erityistarpeita. Annikan ja Eetun luona käyvistä lapsista toisella on neuropsykiatrisia haasteita, mikä ilmenee esimerkiksi haasteina auktoriteettien kanssa sekä energisyytenä ja ylivilkkautenakin. Toinen taas on erittäin herkkä ja sulkeutuvaisuuteen taipuvainen persoona. Kesti jonkin aikaa, että hän alkoi luottaa Annikaan ja Eetuun.

Ammatillisuus antaa paremmat valmiudet huolehtia lapsista, tukea heitä mahdollisissa haasteissa ja järjestää mukavia tukiviikonloppuja. Aiemman koulutuksen lisäksi Annika on tukiperhetoiminnan aloitettuaan lukenut paljon kirjallisuutta ymmärtääkseen paremmin esimerkiksi nepsy-piirteitä.

”Meillä on lisäksi hyvä omaohjaaja, jonka kanssa on ollut tärkeää keskustella mieltä askarruttavista asioista”, Annika sanoo.

SOS-Lapsikylässä jokaisella tukiperheellä on oma nimetty tukityöntekijä, joka pitää tukiperheisiin säännöllisesti yhteyttä ja johon perhe voi olla itse yhteydessä, kun tarvetta on.

Koulutuksen ja työelämän myötä Annika kokee, että hän on paremmin pystynyt auttamaan heillä käyviä lapsia. Asiakastyö on opettanut hänelle pitkäjänteisyyden ja toiston merkitystä, mitä hän on hyödyntänyt myös tukiperheenä toimiessaan.

Terveyshuolet järjestivät elämän uusiksi

Tukiperhetoimintaan lähteminen oli erityisesti Annikalle lähellä sydäntä. Henkilökohtaiset terveyshuolet laittoivat elämän uusiksi ja pistivät pohtimaan myös työuraa uudelleen.

”Sairastin syövän. Meillä oli toiveissa, että omia lapsia olisi enemmän, mutta terveydellisistä syistä lapsimäärä jäi yhteen. Samasta syystä en voi tehdä enää vuorotyötä, joten siirryin asiakastyöstä toimistotöihin. Mietin tapoja, miten elämässämme voisi olla enemmän lapsia, ja tukiperhetoiminta tuli vastaan”, Annika kertoo.

Eetu on ollut Annikan tukena terveyshuolien ja ammattipohdintojen aikana sekä halunnut mahdollistaa Annikan unelmien toteutumisen.

”Suhteemme aikana on ollut aikoja, jolloin itselläni on ollut vaikeaa ja silloin Annika on tukenut minua. Vaikka tämä vaatii paljon, niin se myös antaa itselle paljon”, Eetu sanoo.

Tukiperhe auttaa tukiverkkojen puuttuessa

Tukiperhetoiminta on ollut korvaamatonta tukiperhettä tarvitsevalle perheelle, jolla ei ole juurikaan tukiverkkoja. Tukiperheessä käyvät sisarukset ovat hyvin erilaisia persoonia ja kaipaavat erilaista huomiota.

”Sisarukset ovat käyneet meillä nyt kaksi vuotta ja meillä rullaa arki hyvin. Vanhemman kanssa käymme syviä keskusteluja ja nuoremman kanssa touhuamme paljon pihalla, jotta saamme energiaa purettua. Haasteita tulee, mutta niitä selvitetään yhdessä aina asia kerrallaan”, Annika sanoo ja jatkaa, ”he ovat ihania tyyppejä ja joka kerta meillä on todella hauskoja hetkiä yhdessä.”

Tutustumiskäynnillä tukiperheeseen tulevat lapset olisivat halunneet jäädä jo yöksi. Lisäksi lapset suhtautuivat hyvin Annikan ja Eetun omaan lapseen, mikä oli tärkeää tukiperheeksi ryhtyessä. Nykyään kaikki lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Annika ja Eetu pitävät palkitsevimpina hetkiä, kun he näkevät, miten innoissaan lapset ovat tulossa tukiviikonlopun viettoon.

Pariskunnalla on tapana jutella lasten kanssa tukiviikonlopun jälkeen ja käydä läpi, mikä oli kivaa ja mitä he mahdollisesti haluaisivat tehdä seuraavalla kerralla.

”Olemme kokeneet sen hyväksi tavaksi ja keskustelun avulla pystymme kuuntelemaan ja toteuttamaan lasten toiveita”, Annika sanoo.

Uutta mallia arkeen tukiperheestä

Tukiperhetoiminta on tuonut uusia asioita arkeen niin tukiperheelle itselleen, kuin tukiperheessä käyville lapsillekin. Eetu on intohimoinen frisbeegolfaaja. Hänen esimerkistään frisbeegolfista on tullut tärkeä yhteinen harrastus nuoremman sisaruksen kanssa.  

”Frisbeegolfissa harjoittelemme samalla kärsivällisyyttä. Monesti baanalla koemme turhautumisen hetkiä, mutta olen myös nähnyt, miten lapsi on kehittynyt ja oppinut pitkäjänteisyyttä. Se on hyvin palkitsevaa”, Eetu sanoo.

Perjantai on tukiperheessä perinteinen leffa- ja herkkuilta. Tukiviikonloppujen aikana he ulkoilevat paljon, tekevät yhdessä ruokaa, käyvät kesämökillä ja ovat paljon yhdessä. He viettävät yhdessä normaalia arkea lapsilähtöisesti.

”Me olemme aina perheenä ulkoilleet paljon, ja sen olemme iloksemme saaneet siirrettyä eteenpäin myös meillä käyville lapsille. On ollut kiva kuulla, että he ulkoilevat kotonakin nyt oma-aloitteisesti enemmän”, Annika sanoo

Ammatillisesta tukiperheestä sijaisvanhemmiksi

Ammatillisena tai tavallisena tukiperheenä toimimiseen Annika ja Eetu kannustavat mukaan, jos elämäntilanne sallii ja töiden jälkeen jaksaa tehdä muutakin kuin maata sohvalla. Tukiperheestä lapsi saa mittaamattoman tärkeää vahvistusta omaan tukiverkostoonsa, mikä voi kannatella erilaisissa elämän haasteissa.

”Olemme sekä antaneet että saaneet paljon näiden kahden vuoden aikana. Jos voimavaroja on, niin tähän kannattaa lähteä mukaan, sillä kyse ei ole kuitenkaan sitoutumisesta johonkin loppuelämäksi”, Eetu rohkaisee.

Annikan pohdinnat oman uran suhteen ovat myös johtaneet uuteen. Ammatillisena tukiperheenä toimimisen aikana Annika ja Eetu alkoivat pohtia, voisivatko he tarjota joillekin lapsille pysyvämpää kotia sijaisvanhempina. Pohdinnat johtivat lopulta siihen, että he kävivät hiljattain sijaisvanhemmuuteen valmistavan PRIDE-valmennuksen ja ovat aloittamassa polkuaan myös sijaisvanhempina. Valmennusta pariskunta suosittelee lämpimästi kaikille.

”Jokaisen lasta suunnittelevan pitäisi käydä PRIDE-valmennus. Valmennus auttoi ymmärtämään lapsen tarpeita ja ajatuksia aivan toisella tasolla kuin ennen”, Eetu sanoo.

*Nimet muutettu sijoitettujen lasten yksityisyyden turvaamiseksi.