Perhehoitaja näki traumojen ja huonon käytöksen taakse – ”Lasta ei voi laittaa muottiin”

Lotta* tuli alun perin sijaishoitajaksi SOS-Lapsikylään tutun suosituksesta mutta päätyi perhehoitajaksi vaativille ja traumatisoituneille sisaruksille. Tutustumalla lapsiin ja rakentamalla pitkäjänteisesti luottamusta sekä siltoja lapsien, vanhempien ja sukujen suuntaan, Lotta loi kaaoksesta turvallisen kodin lapsille. Lopputuloksena oli lasten kotiutuminen. ”Perhehoitajuus on antanut minulle mietittävää koko loppuelämäksi”, Lotta sanoo.
Lotan työ perhehoitajana alkoi sijaishoitajan keikkahommista. Hän toimi sijaishoitajana eräässä talossa, johon sijoitettiin kiireellisesti sisarukset, jotka mullistivat lopulta Lotan elämän.
Lähtötilanne oli kaoottinen. Sisarusten alkutilanne oli vaikea ja heidän käyttäytymisensä sekä kielenkäyttönsä oli monelle ohjaajallekin liikaa. Lotta näki nopeasti huonon käytöksen taakse, ja heidän välilleen alkoi nopeasti syntyä kiintymyssuhde. Jotta rauhaton tilanne talossa saataisiin tasaantumaan, ja lapsille pystyttäisiin tarjoamaan pysyvyyttä, Lotalle tarjottiin perhehoitajan paikkaa.
Päätös ei ollut helppo, sillä Lotta tiesi, että jos hän ei ottaisi paikkaa vastaan, lapset todennäköisesti sijoitettaisiin laitokseen ja lupaava alku heidän kanssaan vesittyisi.
”Pohdinnan jälkeen otin tarjouksen vastaan. En tiennyt, mitä tästä tulee tai miten jaksan, mutta halusin yrittää, koska muuten rikkoutuisi se luottamuksen pohja, joka oli jo alkanut rakentua välillemme”, Lotta sanoo.
Raskas traumatausta koetteli
Sisarukset olivat kova pala purtavaksi. Ensimmäiseen kahteen kuukauteen he eivät suostuneet lähtemään edes kouluun, koska ajattelivat, että sijoitus päättyy pian.
Lotta ymmärsi nopeasti, että huonon käytöksen takana oli älykkäitä lapsia, jotka olivat joutuneet kokemaan monenlaisia traumoja jo hyvin pienenä. Pysyvyyden ja sääntöjen puute sekä vaihtelevat kasvatustyylit olivat tehneet lasten arjesta kaaosta. Varsinkin nuorimman kanssa Lotta oli kovilla: lapsi sai raivokohtauksia, oli itsetuhoinen ja henkisesti ikäistään nuoremman tasolla. Vaikeita tilanteita tuli paljon, mutta joka kerran jälkeen tilanne käsiteltiin eikä vanhoihin juttuihin jääty vellomaan. Lotta huomasi, että nuorin pyrki käytöksellään pelottelemaan ja testaamaan hoitajia.
”Minä en pelännyt ja näytin sen hänelle. Hän alkoi heitellä kirjoja kohti ja katsoi uhkaavasti samalla silmiin. Minä katsoin häntä silmiin ja istahdin sängylle odottamaan, että hän lopettaa. Lopulta luottamus välillämme alkoi kasvaa, raivokohtaukset laantuivat ja aloimme ymmärtää toisiamme. Meistä tuli todella läheisiä”, Lotta muistelee.
Lapseen tutustumiseen pitää käyttää aikaa
Lotta painottaa, että jokainen lapsi on nähtävä omana itsenään ja lapseen tutustuminen on valtavan tärkeää. Lapsen kanssa pitää olla ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, eikä alkaa heti vaatia noudattamaan sääntöjä tai langettaa rangaistuksia. Hän kehottaakin keskittymään hyviin asioihin ja panostamaan erityisesti niihin.
”Jotkut ajattelevat, että perhehoitajan työ on helppoa, kivaa ja hauskaa ja että se luokse tuleva lapsi on kiva, nätti ja ihana sekä helppo heti, kun lapsi pääsee turvalliseen ympäristöön. Työ voi olla sitäkin, mutta se on myös vaikeaa ja haastavaa. Lapsi pitää ottaa kokonaisena vastaan – ongelmineen kaikkineen. Se on kova tehtävä, joka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.”
”Perhehoitajan työ on vaikeaa ja haastavaa ja lapsi pitää ottaa kokonaisena vastaan – ongelmineen kaikkineeen.”
Lotta ei ole perhehoitajana koskaan uskonut kuriin, kovaan kasvatukseen tai rankkoihin sääntöihin. Hän lähti liikkeelle pienistä asioista yksi kerrallaan. Hänelle oli selvää, että kaiken ei tarvitse olla heti kunnossa, vaan että esimerkiksi arkirytmi muotoutuu luonnostaan ajan kuluessa.
”Toimin itse arkirytmistä mallioppimisen esimerkkinä. Lapsia on turha alkaa laittaa valmiiseen muottiin. Lapsella, joka luoksesi sijoitetaan, on toisenlaiset geenit ja kokemus elämästä ylipäätään kuin sinulla”, Lotta sanoo, ja jatkaa ”tärkeintä on saada aikaan sujuva arki, jossa lapset saavat elää turvallista elämää ja niin huoletonta lapsuutta kuin on mahdollista.”
Lottaa auttoi perhehoitajan työssä koulunkäynnin avustajan koulutus sekä erityisesti kasvatustieteiden ja erityispedagogiikan opinnot yliopistossa. Opintojen oppeja hän on laittanut käytäntöön hankalissa tilanteissa, ja ne ovat antaneet hänelle työkaluja erityisesti lasten traumataustan ymmärtämiseen.

Pitkäjänteistä työtä luottamuksen rakentamiseksi
Lotan hoitamien huostaanotettujen lasten lähtökohta oli vaikea. Vanhemmilla oli huume- ja päihdetaustaa, he olivat eronneet ja molemmilla oli uudet puolisot sekä uudet perheet. Lapset olivat nähneet väkivaltaa ja päihteidenkäyttöä sekä kokeneet turvattomuutta koko pienen ikänsä. Lisäksi molempien vanhempien suvut olivat läsnä lasten ja näin ollen myös Lotan elämässä.
”Toinen vanhemmista ymmärsi alusta lähtien, että heistä ei ole lasten huoltajiksi, mutta toiselle tilanne oli aluksi rankka. Hän pelkäsi, että manipuloin ja vieraannutan lapsia. Kaiken kaoottisuuden keskellä kuvioon tuli vielä lisäksi paljon sukulaisia”, Lotta kertoo.
Lotta piti yhteyttä perheiden ja sukujen kanssa ja vastavuoroisesti sukulaiset kertoivat huolistaan. Lotta ymmärsi vanhempien tuskan ja päätti olla ottamatta heidän rankkojakaan reaktioitaan itseensä. Kun huostaanotosta tuli virallinen oikeuden päätös, hän pystyi paremmin rakentamaan suhdetta vanhempiin ja sukulaisiin. Lotta lähti edistämään tapaamisia ja piti vanhempia kartalla lasten asioista. Kun luottamus alkoi vahvistua, hän osallisti vanhempia päätöksentekoon lasten asioissa ja kannusti heitä raitistumiseen sekä oman elämänsä haltuunottoon.
”Pitkäjänteisen työn ansiosta luottamus alkoi kehittyä. Samalla tarjosin uuden mallin siitä, miten lasten asioita tuli hoitaa. Loppujen lopuksi teimme vanhempien kanssa lasten kasvatuksen suhteen yhteistyötä ja meidän suhteemme oli lämmin ja arvostava”, Lotta sanoo.
Lotta ylläpiti suhdetta myös esimerkiksi isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, jotka olivat olleet lasten tuki ja turva heidän rikkonaisen elämänsä aikana. Hän pyrki olemaan aina rehellinen ja puhumaan vaikeistakin asioista lapsentajuisesti.
”Ikinä milloinkaan lapsille ei saa haukkua tai edes moittia heidän perhettään, sukuaan tai perimäänsä, sillä se koskee syvälle sieluun”, Lotta muistuttaa.
”Toimin niin kuin itse ajattelin olevan hyvä”
Monet yrittivät neuvoa, miten lasten kanssa tulisi toimia ja arvostelivat Lottaa paapomisesta.
”He eivät kuitenkaan eläneet arkeamme, eivätkä tunteneet lasten tarpeita.”
Lapset olivat hyvin traumatisoituneita ja jääneet paljosta paitsi. Heillä oli monenlaisia traumasta johtuvia oireita, kuten irrationaalisia pelkoja, väkivaltaisuutta ja raivokohtauksia, mutta myös neuroepätyypillisiä piirteitä. Erityisesti yhden lapsen kanssa Lotta käytti aikaa läsnä olemiseen ja pelkojen hälventämiseen.
”Minä näin, että hän tarvitsi kaiken sen hellyyden, jota vain pystyin hänelle antamaan. Näin myös, kuinka se auttoi ja eheytti häntä”, Lotta sanoo.
”He eivät kuitenkaan eläneet arkeamme, eivätkä tunteneet lasten tarpeita.”
Ajan myötä lasten oireet ja kipuilut vähenivät. He ymmärsivät, että elämä onkin tasaista ja rauhallista.
”Toimin niin kuin itse ajattelin olevan hyvä juuri näiden lasten kanssa, ja se toimi”, Lotta sanoo ja jatkaa, ”nykyään he ovat valtavan empaattisia ja kohteliaita minua kohtaan. He ovat hienoja ihmisiä ja heillä on suurenmoinen kyky ymmärtää ympärillään tapahtuvia asioita.”
Lapset kotiutuivat, yhteys säilyi
Lopulta koitti aika, kun Lotta alkoi sosiaalityöntekijöiden kanssa tehdä suunnitelmaa lasten kotiutumisesta ja sijoitusten purkamisesta. Sijoitukset purettiin hallitusti ja lapset kotiutuivat vanhempansa luokse.
”Se oli täydellistä. Teimme yhdessä muuttoa ja siirryimme uuteen elämänvaiheeseen. Olemme pitäneet edelleen yhteyttä ja olen sanonut, että aina saa soittaa”, Lotta sanoo.
Lotalla on lasten kuva kodissaan esillä. Hän kokee, että perhehoitajuus on avannut hänen silmänsä ja antanut ymmärrystä elämästä ihan toisella tasolla. Hän kokee, että hänelle annettiin mahtava tehtävä, josta on mietittävää koko loppuelämäksi.
”Annoin itsestäni lapsille sen, minkä pystyin ja toivon, että se kantaa heitä eteenpäin.”
*Lotan nimi muutettu lasten yksityisyyden turvaamiseksi