Sijaisvanhemmuus toi uuden arjen koko perheelle

Mirkan ja Pasin* matka sijaisvanhemmiksi kesti pohdintoineen useita vuosia. Rauhallinen tahti ja sijaisvanhemmuuteen valmistava sijaisperhevalmennus auttoivat sekä pariskuntaa että heidän lapsiaan valmistautumaan elämänmuutokseen.

Mirka ja Pasi ovat yhden lapsen sijaisvanhempia, jotka nauttivat arjestaan. Sijoitetun lapsen lisäksi heillä on ennestään kolme lasta: täysi-ikäinen tytär ja kaksi teini-ikäistä poikaa. Ajatus sijaisvanhemmuudesta syntyi Mirkan mielessä jo ennen nuorimman lapsen syntymää.

”Olemme Pasin kanssa molemmat suurista perheistä. Sijaisvanhemmuus oli minulle tuttua jo lapsuudesta, sillä sukulaisperheessäni oli sijoitettuja lapsia. Lykkäsimme kuitenkin ajatusta kuopuksemme syntymän ja taaperoajan myötä”, Mirka kertoo.

Sijaisvanhemmuus nousi mieleen uudestaan, kun he vierailivat tuttavaperheen luona.

”Vastaamme tuli kaksi pientä tyttöä. Hämmästelin, että milloinkas tällaista on ehtinyt tapahtua. Selvisi, että perheeseen oli sijoitettu kaksi lasta. Vanhemmat kertoivat toimivansa sijaisvanhempina SOS-Lapsikylän kautta ja kehuivat kovasti saamaansa tukea. SOS-Lapsikylä oli meillekin tuttu toimija, jota pidimme luotettavana ja siksi päädyimmekin juuri SOS-Lapsikylän sijaisvanhemmiksi”, Mirka ja Pasi kertovat.

Myös lapset olivat mukana kyläilyreissulla. Kun vanhemmat kertoivat lapsilleen ajatuksistaan ryhtyä sijaisvanhemmiksi, ensimmäinen reaktio oli järkytys, sillä he luulivat kaiken tapahtuvan saman tien.

”Jätimme asian hautumaan ja juttelimme lasten kanssa prosessin kuluessa useita kertoja. Näin lapset ehtivät pikkuhiljaa tottua ajatukseen, ja lopulta kun olimme sijaisperhevalmennuksessa, he alkoivat jo kysellä, että koska se lapsi tulee”, Mirka sanoo.

Toiveena arki kotona lapsen kanssa

Sijaisvanhemmuus houkutteli henkilökohtaisena avustajana työskentelevää Mirkaa, sillä vaikka hän piti työstään, se oli hyvin epäsäännöllistä. Hän oli myös nauttinut suuresti ajasta kotona jokaisen lapsensa kanssa.

”Otin yhteyttä paikalliseen SOS-Lapsikylään, joka kehotti meitä menemään sijaisvanhemmuudesta kertovaan infotilaisuuteen. Sieltä saimme mukaamme tietopaketin sijaisvanhemmuudesta”, hän muistelee.

”Arvostimme sitä, että kaikesta, myös haasteista kerrottiin hyvin avoimesti heti ensimmäisestä infosta lähtien. Infotilaisuuden jälkeen kului jonkin aikaa, kunnes päätimme lähteä mukaan SOS-Lapsikylän PRIDE-valmennukseen”, Pasi sanoo.

Puoli vuotta kestävä valmennus tuntui aluksi pariskunnasta pitkältä.

”Jälkikäteen olemme todella iloisia, että valmennus kesti niin kauan. Ehdimme valmistautua tulevaan ja saimme paljon käytännön oppeja siitä, miten haastavissa tilanteissa pärjää. Valmennuksessa käytiin myös läpi koko sijoitusprosessi lapsen huostaanotosta siihen, että lapsi sijoitetaan perheeseen. Lisäksi käsittelimme paljon omia taustojamme ja tunteitamme, mikä oli tavallaan terapeuttista”, pariskunta kertoo.

Valmennuksessa vallitsi hyvä ryhmähenki

Sijaisperhevalmennus koostuu ryhmätapaamisista sekä yksilötapaamisista valmentajien kanssa. Lisäksi osallistujat saavat kotitehtäviä tapaamisten välissä.

”Meillä oli todella hyvä ryhmä, jossa uskalsi kysyä mitä vain. Valmentajatkin painottivat, ettei tyhmiä kysymyksiä ole. Muut osasivat kysyä myös sellaista, mikä ei välttämättä olisi itselle tullut mieleen. Valmennuksessa oli todella avoin ilmapiiri ja mahdollisista ongelmista kerrottiin rehellisesti”, Pasi kiittelee.

Valmennus toi pariskunnalle myös uusia näkökulmia sijaisvanhemmuuteen.

”Valmennukseen tullessani olin keskittynyt itseeni ja omiin tunteisiini. Minulla oli kova halu auttaa ja antaa lapselle koti, mutta samalla mietin, että olisiko minusta siihen. Valmennuksen aikana näkökulma vaihtui lapseen: miltä asiat lapsesta tuntuvat, mitä lapsi on kokenut ja mitä hän tarvitsee. Katsoimme videoita lasten reaktioista ja teimme erilaisia mielikuvaharjoituksia. Yhdessä mielikuvaharjoituksessa laitettiin silmät kiinni ja kuviteltiin, miltä tuntuisi, jos vieraat ihmiset tulisivat yhtäkkiä hakemaan sinut kotoasi, etkä tietäisi, minne olet menossa. Joutuisit eroon perheestäsi, joka on ainoa perhe minkä tunnet – oli se millainen vain. Nämä harjoitteet auttoivat todella ymmärtämään sijoitetun lapsen maailmaa”, Mirka pohtii.

Tavallista ja turvallista elämää

Pasi kokee, että valmennuksesta saatu tieto on tehnyt arjesta helpompaa. Hän kokee, ettei sellaista tilannetta ole tullut eteen, josta ei valmennuksessa olisi etukäteen puhuttu. Perheessä on eletty tavallista arkea, ja sitä on opeteltu yhdessä lapsen kanssa.

”Aluksi olin todella tuntosarvet pystyssä kaiken suhteen. Lapselle piti saada turvallinen olo ja rakentaa läheisyyttä ja luottamusta pikkuhiljaa. Samalla muu perhe tarkkaili, miten tilanne kehittyi. Pidimme todella tarkkaa arkirytmiä, jossa syötiin kolmen tunnin välein ja käytiin lukuisia kertoja läpi erilaisia rutiineja, kuten käsien pesua. Valmennuksessakin korostettiin, ettei aluksi kannata tuoda elämään mitään ylimääräistä, koska ei voi tietää, miten lapsi reagoi eri asioihin”, Mirka sanoo.

Valmennus opetti luopumista

Sijoituksen tavoitteena on lapsen palaaminen omien vanhempiensa luo, mikäli se suinkin on mahdollista. Mirkaa huoletti etukäteen, miten hän helposti kiintyvänä ihmisenä voisi luopua perheeseen sijoitetusta lapsesta. Valmennuksessa kuitenkin puhuttiin lapsesta luopumisesta koko ajan. Se on auttanut tottumaan ajatukseen ja se on ollut luonnollinen osa sijaisvanhemmuutta koko ajan.

Yhteensä perheellä kului kaksi ja puoli vuotta ensimmäisestä yhteydenotosta siihen, että lapsi saapui heidän kotiinsa.

”Jälkikäteen olemme todella kiitollisia siitä, että saimme ajan kanssa pohtia ja käydä läpi kaiken. Kun lapsi sitten tuli meille, olimme aidosti valmiita sijaisvanhemmiksi.”

* Nimet muutettu sijoitettujen lasten yksityisyyden turvaamiseksi.