Tukiperheenä toimiminen toi iloa ja merkityksellisyyttä eläkeläisten arkeen

Merja Reunanen ja Arto Kosonen toimivat tukiperheenä nyt kolmatta vuotta. Pelko eläkkeelle jäämisestä vaihtui merkitykselliseen ja iloiseen tekemiseen pienen, autoista innostuvan pojan kanssa.

”Olen aina ollut työorientoitunut. Kun eläkeikä alkoi lähestyä, aloin jo hyvissä ajoin miettiä, miten voisin täyttää päiväni merkityksellisellä tekemisellä. Näin ilmoituksen tukiperhevalmennuksista Facebookissa ja mietin, että tämä voisi olla se uusi mielekäs asia eläkkeellä. Kun ehdotin tukiperhetoimintaa Artolle, hän oli heti yllättävänkin innostunut, joten lähdimme mukaan valmennukseen vuonna 2020.

Ajatuksenamme oli, että aloittaisimme tukiperheenä, kun jäisin eläkkeelle vuoden kuluttua. Valmennus oli kuitenkin yllättävän hyvä ja innostava, joten mietimme, että eiköhän aloiteta jo nyt. Sanon yllättävän hyvä siksi, että olen tehnyt työurani koulutuksen parissa ja olen aika kriittinen. SOS-Lapsikylän tukiperhevalmennus oli kuitenkin mietitty ja hyvin rakennettu kokonaisuus, joka tarjosi juuri ne vastaukset, mitä kaipasimmekin. Samalla saimme luottamusta siihen, että tukiperheenä ei tarvita mitään yli-inhimillistä erityisosaamista. Olemme matkan varrella saaneet myös tärkeää vertaistukea SOS-Lapsikylän järjestämistä koulutusilloista.

Asumme hirsimökissä keskellä metsää, joten meillä on aika hiljaista. Minulle tuli vahva tunne, että meillä olisi annettavaa tukiperheenä, kun omat kaksi poikaamme asuvat jo muualla eikä meillä ole lapsenlapsia. Niinpä saimme iloksemme uteliaan 5-vuotiaan pojan, joka on nyt jo kasvanut koululaiseksi. Poika viettää meillä yhden viikonlopun kuukaudessa.

Lapsi tuo meille paljon iloa ja olemme kiintyneet häneen valtavasti. Hän on innokas ja puhelias, ja kaipaa paljon seuraa. Olemme huomanneet itsekin odottavamme tukiviikonloppua ja pohtivamme jo hyvissä ajoin, mitä kulloinkin tehdään. On ollut hienoa huomata, että lapsi tulee meille mielellään. Lapsen kiinnostuksen kohteena ovat autot ja kaikki autoiluun liittyvä. Auton kanssa puuhailusta on tullut erityisesti pojan ja Arton yhteinen juttu. Meistä on myös tärkeää, että pojan perhe saa kerran kuukaudessa hetken hengähtää, kun lapsi on tutussa ja turvallisessa paikassa.

Eihän tämä tietenkään kivutonta aina ole ollut. Vaikka meillä ei ole kasvatusvastuuta lapsesta, meidän kotonamme on tietyt pelisäännöt, joita noudatetaan.  Meillä on lapsen äidin kanssa hyvä keskusteluyhteys ja kirjaamme reissuvihkoon aina viikonlopun tapahtumat, jotta hänkin on selvillä tekemisistämme.

Koen, että meille jää itselle ihan tarpeeksi omaa aikaa ja toisaalta taas lapsi ei liikaa etäänny, kun tapaamiset ovat säännöllisiä. Olen meneväinen itsekin ja matkustelen paljon ystävieni luona. Olen monelle sanonutkin, että tämä ei ole millään tavalla liian sitovaa. Tukiviikonlopusta on tullut meillekin vähän kuin lomaviikonloppu: koska keskitymme pojan toiveisiin ja tarpeisiin, emme voi miettiä omia arjen haasteita tai nurkan takana odottavia remontteja.

Tukiviikonloppu mennään pojan ehdoilla ja syödään hänen lempiruokiaan. Pyrimme pitämään säännölliset aikataulut, kuten ruoka-ajat ja lauantaisaunat, jotta perusturvallisuus säilyy. Lauantai on meillä usein retkipäivä, jotta voimme tehdä jotain kivaa yhdessä. Olemme käyneet esimerkiksi veneilemässä Puruvedellä, uimassa, elokuvissa tai Tanhuvaaran urheiluopiston Peuhupäivässä. Elämme pojan kanssa ihan tavallista arkea ja puuhailemme paljon ulkona omalla pihallamme. Joskus voimme olla väsyneitä viikonlopun jälkeen, mutta ajattelen, että ihminen voi välillä tehdä myös sellaista, mikä vähän väsyttää.

Eläkkeelle jäämistä pelkäsin lopulta ihan turhaan. Nykyään mietin, miten joskus ehdin edes käydä töissä. Suren sitä, että monet perheet odottavat pitkiä aikoja tukiperhettä ja toivoisinkin, että ihmiset miettisivät tätä mahdollisuutena myös itselleen. Olen kuullut, että eläkkeellä olevat saattavat kokea yksinäisyyttä ja merkityksettömyyttä. Tukiperhetoimintaan mukaan lähteminen ehkäisisi yksinäisyyden tunnetta ja antaisi samalla kaivattua tukea lapsiperheille. Pidän tukiperhetyötä todella tärkeänä. Siksi kannustan ja rohkaisen kaikkia miettimään, olisiko sinusta tukiperheeksi.”

Kuvituskuva: Colourbox

Mikä on tukiperhe?

Tukiperhe on lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa tukimuoto, josta moni perhe on saanut apua elämän eri tilanteissa. Tukiperheen tärkeimpänä tehtävänä on tarjota lapselle tavallista ja turvallista arkea.