Nuorten toiveita sijaisvanhemmuutta suunnittelevalle

Sijaisvanhemmat ja heihin liittyvät asiat ovat olennainen osa nuoren sijaishuoltoa. Ensinnäkin sijaisvanhempien näkökulmasta katsottuna heillä tulisi olla jokin motiivi sijaisperheeksi ryhtymisessä. Sijaisvanhempien tulisi ajatella etukäteen, mitä sijaisvanhempana toimiminen käytännössä olisi. Sijaisvanhemmaksi ryhtymisen ei pitäisi missään nimessä olla vain ”helppoa rahaa joidenkin lasten huoltamisesta”. Päätöstä tulisi pohtia etukäteen huolellisesti, eikä se saa olla vain hetken mielijohde.

Sijaisvanhempien tulisi ottaa huomioon kaikki ne seikat, jotka perusarkeen sijaisperheenä liittyvät. Ei tulisi miettiä vain valoisia puolia, vaan myös arjessa ilmaantuvia haasteita ja sitä, kuinka niistä voi selvitä. Olennaista olisi myös ylipäätään miettiä, onko valmis sijaisvanhemmaksi.

Onko valmis siihen, että ottaa niinkin suuren vastuun kuin lapsen tai nuoren biologisten vanhempien paikan? Onko valmis huolehtimaan jonkun toisen ihmisen lapsesta ja sitoutumaan häneen ympäri vuorokauden?

Sijaisvanhempien olisi myös tärkeää tutustua nuoren historiaan mahdollisuuksiensa mukaan. Tärkeää on tutustua etukäteen myös itse nuoreen. Nuorta ei saisi tuomita ennalta, sillä useimmiten totuus
ei ole luettavissa suoraan papereista.

Lapsen näkökulmasta sijaisvanhempien tulisi mukautua lapsen tarpeisiin. Heidän tulisi olla vastaanottavia ja iloisia siitä, että saavat ottaa lapsen huostaansa, siis että juuri he saavat niinkin suuren vastuun. Yleensä huostaanotto kertoo huonosta tilanteesta lapsen syntymäperheessä. Sijaisvanhempien tulisi ymmärtää lapsen tarpeet ja toiveet ja valmistautua siihen, että lapsi kiintyy tai ei kiinny vanhempiin ja mukautua mahdolliseen tilanteeseen.

Sijaisvanhemmat eivät missään nimessä saisi olla painostavia eivätkä toimia tavalla, joka saattaisi häiritä nuoren kehitystä psyykkisesti. Sijaisvanhempien tulisi hyväksyä nuori ja nuoren mahdolliset aatteet ynnä muut vastaavat seikat sellaisenaan eikä lähteä ohjaamaan nuorta johonkin toiseen suuntaan.

Sijaisvanhemmat eivät saisi olla ennakkoluuloisia lasta kohtaan, ainakaan sillä tavalla, että lapsi olisi suoraan luokiteltu vaikka hyväksi tai pahaksi. Sijaisvanhemman ei tulisi olla syyllistävä lasta kohtaan, vaan tilannetta ymmärtävä aikuinen. Sijaishuollossa ja lastensuojelussa yleensäkin nuorta tulisi aina kuulla, eikä jättää hänen näkemystään pois.

Yleisesti ottaen voidaan siis todeta, että sijaisvanhemman tulisi olla todella hyvin nuorten kanssa toimeentuleva aikuinen, joka ymmärtää nuoria ja heidän tarpeitaan ja osaa toteuttaa niitä tilanteeseen sopivalla tavalla.

Kirjoittaja on SOS-Lapsikylän perhehoidossa asuva nuori,
joka kuuluu myös SOS-Kehittäjänuoriin

SOS-Kehittäjänuoret kehittävät kokemusasiantuntijoina sekä
SOS-Lapsikylän omaa toimintaa että yleisemmin lastensuojelua.