Kokemuksia sijaissisaruudesta

Mielestäni sijaissisaruus on tosi hyvä juttu. Se on saanut miettimään, että kuinka hyvä juuri mulla on olla, kun meidän perheeseen sijoitettuna tulleet lapset on joutuneet kokemaan vaikka mitä niiden lapsuuden aikana. En kyllä tiedä ihan kaikkea, mitä heille on tapahtunut.

Mun on ollut vähän vaikeaa sopeutua siihen, että meillä on nyt viisi lasta perheessä, mutta joka päivä on vähän helpompi. Ensin mä ajattelin, että sijaissisarukset tuntuisi tosi nopeasti niin kuin omilta sisaruksilta, mutta nyt oon tajunnut, että siihen menee kyllä varmaan aika kauan.

Olen kyllä miettinyt, kuinka vaikeeta on muuttaa ihan vieraaseen perheeseen ja ihan uusien ihmisten luo. Hyvää tässä sijaisperhe-jutussa on se, että lapset saavat uuden turvallisen kodin, jossa heitä autetaan. Ja ehkä se saa meidät paremmin ymmärtämään, että meillä on oikeestaan kaikki tosi hyvin.

Huonoa on ollut se, että meille muutti aika pieniä lapsia, jotka käyvät joskus kauheilla kierroksilla. On hyvä, että meidän vanhemmat on ottaneet huomioon myös meidän perheen omat lapset ja ollaan saatu myös omaa aikaa, kun pienet lapset on olleet niiden mummilassa. Käytiin viimeksi leffassa ja ravintolassa syömässä, sai olla ihan rauhassa, eikä kukaan kiljunut.

Äiti joutuu keskittymään tosi paljon pikkuisiin ja joskus se on vähän ärsyttävääkin. Kun ne menee nukkumaan, niin saan yleensä olla kahdestaan äidin kanssa. Jutellaan kaikkia kivoja juttuja ja ollaan vaan. Mä oon leikkinyt vähän noiden pienten kanssa ja auttanut niitä, että ne tottuisi paremmin meihin. Joskus autan myös äitiä niiden hoitamisessa, kun näen, että äitiä joskus väsyttää niiden kauhea kyseleminen.

Kirjoittaja on 13-vuotias tyttö, jolla oli kirjoittamishetkellä sijaissisaruutta takana muutama kuukausi